Salakavalasti elokuu vierähti.. Ja nyt elellään jo syyskuuta. HUOH! Kunpa tulisi oikein piiiiitkä ja lämmin syksy. Mun puolestani talvi, lumi ja pakkaset saisi tulla vasta tammikuun puolella. Paitsi onhan se nättiä, kun jouluna on lunta…

Eilen otin sitten urakalla kuvia kaikista hepsulaisista vapaapäivän kunniaksi. :D Istuin ensin tammojen laitumella ja näpsein Sanista kuvia, eestä ja takaa.. Mutta kaveri olisi pitänyt olla, että olisi saanut sivukuvia. Sanihan tulla köpötteli koko ajan perässä, kun yritin mennä parempaan paikkaan kuvailemaan.. Joten eihän siitä mitään tullut. Sain kuitenkin jotain kuvia irti. :D

Sani viihtyy tosi hyvin Pirmarin seurassa… :) Pitää mummelia varmaan sijaisemonaan.  Mutta kylläpäs näin ykskin päivä, kun Sani meni liian lähelle Pira-tätiä niin potkuhan sieltä tuli, ilmaan vain tosin mutta kuitenkin. :) Taitaa Pira pitää enemmän jöötä pojalle kuin äippä. Pojalla, kun on orin tavat jo näin pikkuisena.. :) Äitikän selkään on niin kiva hyppiä. :D

Orin elkeet...

Tammojen ja Sanin kuvaamisen jälkeen lähdin naapurin pellolle istuskelemaan ja kuvaamaan ruunia. Ensin pojat villiintyivät kovasti, kun tulin paikalle ja juoksivat pitkin ja poikin.. Hota juoksi tapansa mukaan ylväänä ja Late perässä ööh.. ei niin ylväänä.. ;D Latesta ei tahdo saada kunnon kuvia vaikka mitä tekisi… Tai sitten se tuntuu siltä, kun Hotasta taas saa melkein milloin vain hyvin edustavia patsastelukuvia. :) Aluksi kuvaaminen sujui hyvin mutta sitten tuli Hota The linssilude kameran viereen niin lähelle, ettei kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Nuusk, nuusk, vain kuului, milloin hiuksistani, milloin käsivarresta, milloin kameran linssistä.. :D Ja lopulta Latekin hoksasi, että sieltähän se rapsutuskone tuli eikä antanut ottaa enää kuvia vaan kiehnäsi ja hinkasi päällään minut melkein kumoon! Pian olikin aika jättää pojat syömään rauhassa ja mennä koneelle katselemaan tarkemmin aikaansaannoksia. :)

Hota <3

 

Syyskuun lopussa on sitten aika tuoda pojat takaisin kotiin. Silloin alkaa nimittäin hirvenmetsästys enkä uskalla antaa ruunien olla enää laitumella, missä ne ei ole koko ajan “silmieni alla” ja vieläpä ilman sähköjä. Kotosalla pitää sitten tehdä pojille aitaus ihan pellon perälle, niin saavat vielä syödä sieltä kunnolla heinät ennen kuin pakkanen ne vie.